Tokoa ollaan treenattu jo useampaan kertaan. Ei mitään kokonaisuuksia, ei pitempiä seuraamispätkiä eikä juurikaan vauhtiliikkeitä, joissa tulee äkkinäisiä käännöksiä. Mutta treenattu kuitenkin - vähän. Mitään kummempaa ei treeneistä ole seurannut, mutta jumiinhan tuo kroppa etenkin alussa meni vähänkin enemmästä juoksentelusta, kun sitä ei viimeiseen puoleentoista kuukauteen ole käytetty mihinkään. Katja oli meitä koutsaamassa, ja treeneissä katsottiin vähän kapulasta irrotuksia (haluaisin niistä aktiivisempia) ja tehtiin pari haasteellisempaa tunnaria, jotka Ihme muistaakseni selvitti ihan hyvin.
Elina-fyssari hoiti Ihmeen pääsiäistä edeltävällä viikolla. Nyt uskallettiin hoitaa kerralla koko koira ja näytti kyllä tulevan tarpeeseen. Kroppa oli Elinankin mielestä huomattavasti paremmassa kunnossa kuin mitä olisi voinut olettaa tuollaisen koettelemuksen jälkeen eikä Ihme tuntunut aristavan minkään kohdan käsittelyä. Paremmassa kunnossahan tuo tavallaan oli kuin yleensä - normaalisti varaan fyssariajat koirille niin, että ovat juuri treenanneet ennen käsittelyä, kun sen jälkeen yritän mielellään pitää ainakin pari-kolme treenitöntä päivää, joten kaikenlaisia treenijumeja niistä sitten yleensä löytyy. Lihasta oli lähtenyt selästä ja takareisistä, ja myös lapojen alue tuntuu sangen luisevalta ainakin omiin käsiini. Ihme todella nautti käsittelystä ja selkeästi olo tuntui paljon paremmalta tuon jälkeen, koska on käyttänyt kroppaansa tosi paljon paremmin tuon jälkeen ja yritti jo hoitoa seuraavana päivänä koko ajan lenkillä lähteä hepuloimaan minne sattuu. Elina oli sitä mieltä, että tokon treenaamisen voi maltillisesti jo aivan hyvin aloittaa. Agilityn kanssa odotellaan vielä.
Projekti lihaskunnon palautus potkaistiin käyntiin, joten ostin viiden kerran kortin koirauimalaan, jossa ollaan nyt käyty kolme kertaa vaihtelevien uimakaverien kanssa noin viikon välein. Ekalla kerralla laitettiin tosi kantavat liivit koko ajaksi, ettei tule liikaa rasitusta. Tuolloin huomattiin, ettei Ihme ojenna takajalkojaan kunnolla uidessa ollenkaan. Seuraavalla kerralla laitettiin vähemmän kantavat liivit, ja uiminen alkoi heti näyttää normaalimmalta. Tämän kerran jälkeen huomasin myös, että alkoi esimerkiksi metsässä ojien yli hyppiessään siirtää jo selkeästi normaalimman näköisesti painoa takapäälle. Agilityharrastuksen jatkaminen onkin ollut mielessäni aika iso kysymysmerkki, koska ei voi tietää, mitä tai millaisia tuntemuksia tuonne vatsan alueelle on onnettomuuden jäljiltä jäänyt. Voi olla, että Ihmeellä olikin vielä vatsan alue jotenkin kipeä, tai sitten muistaa sen olleen kipeä, ja oli sitten sairaslomalla oppinut liikkumaan juurikaan sitä käyttämättä.
Kolmannella uintikerralla Ihme uiskenteli jo puolet ajasta ilman liivejä ja tekniikka näytti ihan normaalilta eikä edes juurikaan vaikuttanut väsyvän. Puolivälissä laitettiin liivit ja ui sitten niillä lopun ajan. Ensi kerralla ehkä uskalletaan olla jo ilman.
Normaalit lenkit ollaan tehty jo ja olen antanut juoksennella koirakaverien kanssa vapaana. Kropan käyttö näyttää kyllä ihan hyvältä, joten ehkä hiljalleen uskaltaisin tokossakin kokeilla myös luoksetulon stoppeja ja jotain vauhtijuttuja. Kiertonouto täydeltä matkalta on kyllä niin hurja liike että sen kanssa taidan vielä malttaa, mutta ruutua ja eteenmenoa on tehnyt ja ohjattua noutoakin kokeiltiin. Eihän me olla treenattu kuin kerran, maksimissaan kaksi viikossa - enempää en uskalla vielä. Viikonloppuna on renkaan leiri ja siellä tulee varmasti treenattua enemmän kuin viimeisen kahden kuukauden aikana yhteensä. Täytyy seurailla kuntoa ja katsoa mitä voidaan tehdä.
Aksaakin ollaan kerran tehty jo ihan vähän. Hyppytekniikan perussarjaa, muutamat kepit ja pari puomin kontaktia. En ole tarkemmin ehtinyt analysoida tekniikka videolta, alussa vähän kolisteli rimoihin mutta loppu näytti aika siistiltä. Ei olekaan noita treenejä tehnyt varmaan moneen vuoteen, ihan hyvä on niitäkin muistutella.
Ellikin on päässyt harrastelemaan omia juttujaan. :) Huhtikuun alussa oli rally-tokokisat, joista ei tällä kertaa meille tulosta. Ellin kuulo on huonontunut aika paljon viime aikoina, ja saa nähdä, onko tuo rally enää meille mielekästä, kun ei ehkä jakseta panostaa systemaattiseen käsimerkkien opetteluun - eli mä en osaa käyttää niitä, ja Elli ei vanhana toko-koirana ole oppinut katsomaan niitä, vaan tuijottaa minua... :)
Pitkänäperjantaina Elli ja Salla kisasivat kolmatta kertaa HTM:ssä ja toista kertaa avoimessa luokassa. Treenata ehdittiin taas vain pari kertaa, ja haukkuhan mummukoiralla on Sallan kanssa vähän herkässä, kun on vaan liian hienoa. Mutta Elli oli ihan super ja teki paljon paremmin kuin olisi voinut ikinä kuvitella, melkein tuli tippa linssiin katsellessa, kun onhan se kuitenkin jo 11-vuotias... Kuma jäi alle pisteen päähän mutta luokkavoitto tuli. Positioita pitäisi treenata tarkemmaksi ja käsimerkkejä häivyttää enemmän, mutta tuo huono kuulo ja kovalla soiva musiikki on aika haastava yhdistelmä. Pääasia kuitenkin on, että Ellillä on jotain kivaa tekemistä!
Uimareissuillakin Elli on nyt ollut kaikilla mukana ja se on ihan hassu kun vetää ympäri allasta liiveissään melkein koko puolen tunnin vuoron. Ilman en uskalla enää uittaa yhtään pitempään sen vanhan kroonistuneen hauisjännevamman takia, liiveissä ei ole niin tarkkaa kun kuitenkin kelluttavat hyvin eikä uiminen ole niin raskasta. :) Huomasin, että Ellin kunto oli myös selkeästi ehtinyt laskea sairasloman aikana, kun ei ole pelkkien westien kanssa tullut lähdettyä pitemmille lenkeille. Omasta kunnosta puhumattakaan... Tästä se taas lähtee!
