Viikko sitten keskiviikkona käytiin ekaa kertaa vesikävelyssä. Uinnit on nyt uitu ja ihan pian voi uittaa pitempiä aikoja ihan järvessäkin. Ihme jaksoi yllättävän hyvin ja onneksi näytti askeltavan ihan symmetrisesti, ei siis ollut puolieroa liikkeissä havaittavissa.
Torstaina ajeltiin Piiralle Turkuun. Ihme hoidettiin viimeksi huhtikuun käynnillä vain etupäästään, koska reidestä oli tikit vasta ihan hiljan poistettu. Se oli onneksi ihan suora ja muutenkin ihan suhteellisen hyvässä kunnossa. Vasemmassa lavassa, jonka kainalosta se keppi meni läpi, on hieman pienemmät lihakset, eli selkeästi tuota ristikkäisparia on käyttänyt hieman vähemmän. Oikea takajalka ja operoitu lonkan seutu oli vähän kankea mutta vastasi hoitoon hyvin.
Lauantaina oltiin hallilla Ellin rally-tokokisojen takia ja käytiin vaan metsälenkillä. Elli taitaa nyt eläköityä rallysta, koska joko sitä häiritsee se, ettei se tahdo ihan kuulla enää kaikkia käskyjä (eikä osaa tulkita käsimerkkejä), tai sitten sillä on ikää jo sen verran, ettei se oikein jaksaisi keskittyä tuollaiseen muutaman minuutin yhtämittaiseen suoritukseen... Se on ihan innoissaan hallilla ennen suoritusta touhuillessaan, mutta menee vähän surkean näköiseksi radan alussa ja ekat kyltit on yhtä haahuilua. Ja mokia sattuu eniten helpoissa jutuissa, koska sotkee lahjakkaasti nyt HTM:ää ja rallya, esimerkiksi ei meinaa tehdä istumisia vaan lähtee tarjoamaan kaikenlaista takapäänkäyttöä ja pyörimistä. :) Kaikki olisivat ihan treenattavissa olevia juttuja, mutta mulla ei ole mitään tavoitteita rallyn suhteen, vaan tarkoitus on ollut tarjota Ellille kivaa tekemistä. Ja jos se ei kisoissa käymisestä enää koko aikaa näytä nauttivan, niin treenaillaan sitten temppuja vain kotosalla!
Sunnuntaina oli tokon kehätreenit hallin kentällä. Tehtiin koko EVL läpi suurimmaksi osaksi kisamaisesti. Luoksarin jätössä nosti pään ja meni stopilla maahan, kun tiellä hallin ohi ajoi juuri pelottava koliseva traktori peräkärryineen... Uusinnalla teki hyvin. Eteenlähetyksessä meni vähän vinoon vasemmalle ja stoppaamisen kanssa säädettiin. Mutta asenne oli kiva koko ajan tuota traktorihäirikköä lukuunottamatta, ja treeneistä jäi hyvä mieli. Maanantaina tehtiin vielä valkkuryhmän treeneissä vähän jotain, lähinnä palkkailin palasia ja siirtymiä ja liikkeiden alkuja, enimmäkseen nameilla ja sosiaalisesti. Pidin treenit lyhyenä koska en halunnut mitään turhaa juoksuttamista - mitään ei tässä parissa päivässä enää opi kuitenkaan.
Eilen käytiin Elina-fyssarilla tsekattavana. Elina oli sitä mieltä että Ihme oli vallan hyvässä kunnossa, kroppa tuntui elastiselta ja lihaksistokin oli palautunut lähemmäs sitä mitä se on ollut aiemmin. Mitään isompia jumejakaan ei tainnut olla, oikean takajalan liikelaajuudet olivat vähän vajaat mutta alkoi sekin sitten siitä venyä ihan normaaleihin asentoihin.
Tuntuu uskomattomalta saada olla lähdössä SM-kisoihin tänäkin vuonna! Onnettomuudesta on kuitenkin vain reilut 11 viikkoa. Treenattuhan me ei olla nimeksikään, koska kunto ei sitä vielä olisi kestänyt, eikä mulla ole ollut tarvetta riskeerata toipumista yksien kisojen takia. Eli näillä mennään - kiitollisena siitä, jos päästään kehään asti lauantaina. Siihen asti me vaan lepäillään ja laiskotellaan. Ojangossa nähdään!
keskiviikko 24. toukokuuta 2017
Toukokuun tiivistelmä
Ei taida musta olla blogin kirjoittajaksi - päivitykset laahaa koko ajan. No, yritetään vielä!
Renkaan leirin jälkeen huilattiin pari päivää ja käytiin taas koirauimalassa uiskentelemassa. Ja torstaina vihdoin koitti meidän ekat agilitytreenit. Mietin jonkin verran, miten alan agilityä tehdä tauon jälkeen: yritänkö rakentaa hyppytekniikkaa pelkillä tekniikkaharjoituksilla, ja milloin uskaltaudun kokeilemaan kevyesti ihan normaalia treenaamista. Ihmeellä on aina ollut täysin luontaisesti erinomainen hyppytekniikka, joten päädyin sitten siihen, että ei tehdä hyppäämisestä sen suurempaa numeroa kuin ennenkään. Jos koira ei ole kipeä ja sillä on jotakuinkin normaalisti voimaa, se luultavasti myös alkaa hypätä ihan entiseen tapaan. Ja onneksi näin ainakin toistaiseksi on näyttänyt tapahtuvan. :)
Tanjan rata olisi ollut tekniikkatreeni lukuisilla takaakierto-päällejuoksuilla ja välistävedoilla. Päätettiin tehdä Ihmeen kanssa radan loppuosaa joka oli suoraviivaisempaa rataa. Alun tekniikkapätkää kokeiltiin vaan pikaisesti lopussa. Valtuutin Tanjan katsomaan silmä tarkkana Ihmeen hyppäämistä ja liikkumista muutenkin, mutta ihan normaalilta kuulemma näytti ja tuntuikin. Huh helpotus! Rimat tosin olivat 45-50 sentissä ja treenit pidettiin lyhyenä.
Perjantaina treenailtiin TamSKin toko-SM-joukkuelaisten kesken Multisillassa. Olin paikalla vaan liikkuroimassa ja rakentamassa kehiä, Ihme teki vain muutaman eteenmenon lelulle. Halusin antaa sen levätä, koska lauantaina oltiin menossa aksaamaan ja sunnuntaina kehätreeneihin Helsinkiin. Kivaa oli liikkuroidessakin nätissä säässä.
Lauantaina olin ilmoittautunut Tiia Vitikaisen aksatreeneihin omalle hallille. Pidin kovasti Tiian viimekertaisesta koulutuksesta, koska päädyin tekemään siellä erinäisiä erittäin pois omalta mukavuusalueeltani olevia juttuja (mm. japanilaiset) ja osa niistä osoittautui vallan toimiviksi ja treenit muutenkin kivoiksi. Tiiallekin selostin Ihmeen tilanteen eikä hänkään huomannut sen liikkumisessa mitään outoa, päin vastoin se hyppäsi ja kääntyi tapansa mukaan tosi hyvin ja piti rimat ja tuli hyvin ohjauksiin kuten aina. :) Tämän "agilitytestin" jälkeen palataan lajin pariin kesäkuussa toko-SM-kisojen jälkeen.
Sunnuntaina ajeltiin Katjan kanssa samalla kyydillä Helsinkiin isoihin kehätreeneihin. Treenattiin Caritan ja Hurjan parina ja Ihme teki kaikki EVL:n liikkeet, osan palkaten ja osan sitten kisanomaisesti. Päivä oli lämpimimmästä päästä toistaiseksi ja Ihme tuntui vähän väsyneeltä. Varmasti edellinen viikonloppukin vähän painoi, samoin nuo parin päivän sisään tehdyt aksailut. Ihan kiva fiilis kuitenkin jäi eikä mitään isompia juttuja jäänyt hampaankoloon.
Viikolla ei tehty muuta kuin käytiin uimassa viimeistä kertaa keskiviikkona. Viikonloppuna ajeltiin sekä lauantaina että sunnuntaina päiväseltään Jämille T-leirille. Lauantai aloitettiin jälkitreeneillä ja esineruudulla. Jälki oli noin puolen kilometrin mittainen ja tunnin vanha. Jäljen nosti hyvin, tarkasti vielä että varmasti lähti oikeaan suuntaan. Kepeistä taisi nousta kaikki paitsi yksi, mutta näin, että jotenkin Ihmeen ajatus oli selkeästi melkein täysin jäljestämisessä ja se reagoi keppeihin viiveellä ja lähti tuomaan niitä nihkeästi. Esineruudussa juoksi poikkeuksellisesti nenä tosi alhaalla, mitä ei kyllä ole aiemmin tehnyt, ja tähän sain hyviä vinkkejä. Iltapäivällä oli tokon kehätreenit, joissa ehdin olla vain hetken, ennen kuin ajelin takaisin kotiinpäin anopin merkkipäivää juhlistamaan.
Sunnuntaina aloitettiin tokotreeneillä. Niissä treenasin myös aika vähän, lähinnä palkkailin palasia, mikä kyllä sitten näkyi seuraavan päivän treeneissä... ;) Jälkimaasto oli tosi kuivaa ja jäkäläistä, joten Ihmeelle tehtiin vain reilu 300-metrinen jälki, jossa yksi keppi. Mulla oli nyt paremmat palkat mukana kuin edellisenä päivänä, ja ajatus palkata ruhtinaallisesti kepistä. Tuuli kuitenkin painoi hajun jonkin verran jäljen sivuun ja Ihme jäljesti koko ajan puolisentoista metriä sivussa jäljeltä, ja ajautui vikan kepin ohi. Palasi kuitenkin sitä etsimään ja löysikin. Keppimotivaatiota täytynee nyt taas vaihteeksi yrittää parantaa, tuntuu, että balanssin löytäminen tässä on haasteellista.
Maanantaina Katja tuli meidän tokovalkkua koutsaamaan. Tehtiin kisanomainen neljän liikkeen setti, jossa sitten sattui ja tapahtuikin kaikenlaista... Viereisen ulkokentän agility vei keskittymistä ihan liikaa ja edellisenä päivänä tehty pallonheittely ei parantanut asiaa. Päädyttiin sitten veivaamaan ohjattua, jossa lähti ihan liian helposti keskikapulalle, eikä lähtenyt hakemaan vähän piilossa olevaa oikeaa kapulaa (vaikka se oli sille näytetty), koska väisti ruutua, jonne oli aikaisemmin juossut. Päästiin kyllä tässä ehkä jonkin sortin yhteisymmärrykseen lopulta. Huhheijaa. Hauskaa oli silti! :D
Renkaan leirin jälkeen huilattiin pari päivää ja käytiin taas koirauimalassa uiskentelemassa. Ja torstaina vihdoin koitti meidän ekat agilitytreenit. Mietin jonkin verran, miten alan agilityä tehdä tauon jälkeen: yritänkö rakentaa hyppytekniikkaa pelkillä tekniikkaharjoituksilla, ja milloin uskaltaudun kokeilemaan kevyesti ihan normaalia treenaamista. Ihmeellä on aina ollut täysin luontaisesti erinomainen hyppytekniikka, joten päädyin sitten siihen, että ei tehdä hyppäämisestä sen suurempaa numeroa kuin ennenkään. Jos koira ei ole kipeä ja sillä on jotakuinkin normaalisti voimaa, se luultavasti myös alkaa hypätä ihan entiseen tapaan. Ja onneksi näin ainakin toistaiseksi on näyttänyt tapahtuvan. :)
Tanjan rata olisi ollut tekniikkatreeni lukuisilla takaakierto-päällejuoksuilla ja välistävedoilla. Päätettiin tehdä Ihmeen kanssa radan loppuosaa joka oli suoraviivaisempaa rataa. Alun tekniikkapätkää kokeiltiin vaan pikaisesti lopussa. Valtuutin Tanjan katsomaan silmä tarkkana Ihmeen hyppäämistä ja liikkumista muutenkin, mutta ihan normaalilta kuulemma näytti ja tuntuikin. Huh helpotus! Rimat tosin olivat 45-50 sentissä ja treenit pidettiin lyhyenä.
Perjantaina treenailtiin TamSKin toko-SM-joukkuelaisten kesken Multisillassa. Olin paikalla vaan liikkuroimassa ja rakentamassa kehiä, Ihme teki vain muutaman eteenmenon lelulle. Halusin antaa sen levätä, koska lauantaina oltiin menossa aksaamaan ja sunnuntaina kehätreeneihin Helsinkiin. Kivaa oli liikkuroidessakin nätissä säässä.
Lauantaina olin ilmoittautunut Tiia Vitikaisen aksatreeneihin omalle hallille. Pidin kovasti Tiian viimekertaisesta koulutuksesta, koska päädyin tekemään siellä erinäisiä erittäin pois omalta mukavuusalueeltani olevia juttuja (mm. japanilaiset) ja osa niistä osoittautui vallan toimiviksi ja treenit muutenkin kivoiksi. Tiiallekin selostin Ihmeen tilanteen eikä hänkään huomannut sen liikkumisessa mitään outoa, päin vastoin se hyppäsi ja kääntyi tapansa mukaan tosi hyvin ja piti rimat ja tuli hyvin ohjauksiin kuten aina. :) Tämän "agilitytestin" jälkeen palataan lajin pariin kesäkuussa toko-SM-kisojen jälkeen.
Sunnuntaina ajeltiin Katjan kanssa samalla kyydillä Helsinkiin isoihin kehätreeneihin. Treenattiin Caritan ja Hurjan parina ja Ihme teki kaikki EVL:n liikkeet, osan palkaten ja osan sitten kisanomaisesti. Päivä oli lämpimimmästä päästä toistaiseksi ja Ihme tuntui vähän väsyneeltä. Varmasti edellinen viikonloppukin vähän painoi, samoin nuo parin päivän sisään tehdyt aksailut. Ihan kiva fiilis kuitenkin jäi eikä mitään isompia juttuja jäänyt hampaankoloon.
Viikolla ei tehty muuta kuin käytiin uimassa viimeistä kertaa keskiviikkona. Viikonloppuna ajeltiin sekä lauantaina että sunnuntaina päiväseltään Jämille T-leirille. Lauantai aloitettiin jälkitreeneillä ja esineruudulla. Jälki oli noin puolen kilometrin mittainen ja tunnin vanha. Jäljen nosti hyvin, tarkasti vielä että varmasti lähti oikeaan suuntaan. Kepeistä taisi nousta kaikki paitsi yksi, mutta näin, että jotenkin Ihmeen ajatus oli selkeästi melkein täysin jäljestämisessä ja se reagoi keppeihin viiveellä ja lähti tuomaan niitä nihkeästi. Esineruudussa juoksi poikkeuksellisesti nenä tosi alhaalla, mitä ei kyllä ole aiemmin tehnyt, ja tähän sain hyviä vinkkejä. Iltapäivällä oli tokon kehätreenit, joissa ehdin olla vain hetken, ennen kuin ajelin takaisin kotiinpäin anopin merkkipäivää juhlistamaan.
Sunnuntaina aloitettiin tokotreeneillä. Niissä treenasin myös aika vähän, lähinnä palkkailin palasia, mikä kyllä sitten näkyi seuraavan päivän treeneissä... ;) Jälkimaasto oli tosi kuivaa ja jäkäläistä, joten Ihmeelle tehtiin vain reilu 300-metrinen jälki, jossa yksi keppi. Mulla oli nyt paremmat palkat mukana kuin edellisenä päivänä, ja ajatus palkata ruhtinaallisesti kepistä. Tuuli kuitenkin painoi hajun jonkin verran jäljen sivuun ja Ihme jäljesti koko ajan puolisentoista metriä sivussa jäljeltä, ja ajautui vikan kepin ohi. Palasi kuitenkin sitä etsimään ja löysikin. Keppimotivaatiota täytynee nyt taas vaihteeksi yrittää parantaa, tuntuu, että balanssin löytäminen tässä on haasteellista.
Maanantaina Katja tuli meidän tokovalkkua koutsaamaan. Tehtiin kisanomainen neljän liikkeen setti, jossa sitten sattui ja tapahtuikin kaikenlaista... Viereisen ulkokentän agility vei keskittymistä ihan liikaa ja edellisenä päivänä tehty pallonheittely ei parantanut asiaa. Päädyttiin sitten veivaamaan ohjattua, jossa lähti ihan liian helposti keskikapulalle, eikä lähtenyt hakemaan vähän piilossa olevaa oikeaa kapulaa (vaikka se oli sille näytetty), koska väisti ruutua, jonne oli aikaisemmin juossut. Päästiin kyllä tässä ehkä jonkin sortin yhteisymmärrykseen lopulta. Huhheijaa. Hauskaa oli silti! :D
lauantai 13. toukokuuta 2017
Renkaan leiri
Valmennusrenkaan kevätleirille Pieksämäen Partaharjuun startattiin innokkain mutta hieman epäilevin fiiliksin. Ihme oli viimeksi treenannut tokoa maaliskuun alkupäivinä, ja viimeisimmästä kisanomaisesta setistä taisi olla lähemmäs kaksi kuukautta aikaa.
Leiri aloitettin Christan ja Sadun suunnittelemalla kisanomaisella setillä, johon kuului luoksetulo, ohjattu nouto, kiertohyppynouto sekä ruutu. Kehä oli aika haastava, eli mahdollisuuksia harhautua vääriin osoitteisiin oli kyllä. Luoksetulo tehtiin suorana, koska en halunnut kisanomaisessa tehdä stoppeja, joita ei olla tehty kahteen kuukauteen, ja se oli ihan ok. Ohjatussa sitten vain tuijotti minua, kun tuota alun katsekontaktin tarjoamista on vahvistettu - ei siis fokusoinut kapuloille ollenkaan vaan lähti ihan hyvän merkin jälkeen ensin kohti ruutua mutta tajusi itse virheensä pian ja pysähtyi, jolloin kävin näyttämässä kapulan ja jatkettiin eteenpäin. Olin jo päättänyt, että koska ei ole tehnyt mitään vaikeampaa tai kisanomaista - eikä edes koko liikkeitä - pitkään aikaan, autan heti jos on yhtään vaikeaa, koska on vielä pakko välttää kaikkea "turhaa" juoksuttamista. Kiertonouto oli ok, ja ruutu muuten, paitsi että hyppäsi hypyn vähän ennen seuraamaan tuloaan, kun oli sopivasti linjalla. Olin tosi tyytyväinen yleisesti ilmeeseen ja siihen yritteliäisyyteen, millä teki.
Iltapäivällä katsottiin Christan kanssa eteenlähetystä. Treeni vahvisti fiilikseni, eli helpoissa paikoissa osaa kyllä, mutta kun tulee vaikeampia häiriöitä, niin Ihme ei oikeasti tunnu ymmärtävän, mitä eteenlähetys tarkoittaa, vaan saattaa lähteä muutaman kymmenen metrin jälkeen kaartamaan kohti esimerkiksi kauempana olevaa ruutua. Saatiin ihan hyviä vinkkejä jatkoon, ja tämä vaan on melko yleinen tilanne tämän liikkeen kanssa, koska siinä on tiettyjä koulutuksellisia haasteita...
Sunnuntaipäiväin setti alkoi sillä että katsottiin Sadun kanssa jotain vapaavalintaista juttua. Tehtiin Ihmeen kanssa zetaa ja tunnaria. Zetassa teki nätin seuruun ja oikeat asennot hyvällä tekniikalla, eli ei käytetty enempää aikaa siihen. Kun mielentila vaan olisi oikea, niin tämä on oikeasti helppo liike... Tunnarissa tehtiin jokusia haasteita ja kerran mokasikin, mutta korjasi sitten ja muuten oli oikein hyvä.
Iltapäivän jälkimmäisessä setissä oli vielä "haastekehä", jossa toisella puolella tehtiin luoksetulo, tunnari ja zeta samalla kun toisella puolella tehtiin kaukot, kiertonouto ja ruutu. Luoksetulossa Ihme kääntyi stopin jälkeen aika voimakkaasti vinoon ennakoiden palkkaa. Mä olin tietysti tästä ihan innoissani, koska selkeästi kisanomaisessa tilanteessakin sillä oli vahvana käsitys siitä, että palkka voi tulla. ;) Tunnarin teki hyvin, samoin zetan. Toisessa kehässä kaikki muu meni ihan mallikkaasti mutta ruudun eteenlähetyksessä lähti vinoon vähän vasemmalle ja jouduin korjaamaan, ja ruudussa jäi ruudun eteen (kiertonoudon tolppa oli ruudun edessä). Olin kuitenkin tyytyväinen ettei mennyt ruutuun tai edes harkinnut, mutta sen verran jäi kuitenkin vaivaamaan, että ei päätynyt oikeaan paikkaankaan.
Palautteena leiristä juteltiin kouluttajien kanssa, että Ihmeen tekeminen näytti tosi hyvältä ja sen asenne oli aivan ihana. :) Se kyllä tuntui tosi kivalta, yritteliäältä ja iloiselta - tietysti, kun ei ollut pariin kuukauteen päässyt tekemään oikein kunnolla mitään. Nyt mun pitäisi kuulemma vain yrittää olla pilaamatta sitä ennen SM-kisoja. Helpommin sanottu kuin tehty...!
Leiri aloitettin Christan ja Sadun suunnittelemalla kisanomaisella setillä, johon kuului luoksetulo, ohjattu nouto, kiertohyppynouto sekä ruutu. Kehä oli aika haastava, eli mahdollisuuksia harhautua vääriin osoitteisiin oli kyllä. Luoksetulo tehtiin suorana, koska en halunnut kisanomaisessa tehdä stoppeja, joita ei olla tehty kahteen kuukauteen, ja se oli ihan ok. Ohjatussa sitten vain tuijotti minua, kun tuota alun katsekontaktin tarjoamista on vahvistettu - ei siis fokusoinut kapuloille ollenkaan vaan lähti ihan hyvän merkin jälkeen ensin kohti ruutua mutta tajusi itse virheensä pian ja pysähtyi, jolloin kävin näyttämässä kapulan ja jatkettiin eteenpäin. Olin jo päättänyt, että koska ei ole tehnyt mitään vaikeampaa tai kisanomaista - eikä edes koko liikkeitä - pitkään aikaan, autan heti jos on yhtään vaikeaa, koska on vielä pakko välttää kaikkea "turhaa" juoksuttamista. Kiertonouto oli ok, ja ruutu muuten, paitsi että hyppäsi hypyn vähän ennen seuraamaan tuloaan, kun oli sopivasti linjalla. Olin tosi tyytyväinen yleisesti ilmeeseen ja siihen yritteliäisyyteen, millä teki.
Iltapäivällä katsottiin Christan kanssa eteenlähetystä. Treeni vahvisti fiilikseni, eli helpoissa paikoissa osaa kyllä, mutta kun tulee vaikeampia häiriöitä, niin Ihme ei oikeasti tunnu ymmärtävän, mitä eteenlähetys tarkoittaa, vaan saattaa lähteä muutaman kymmenen metrin jälkeen kaartamaan kohti esimerkiksi kauempana olevaa ruutua. Saatiin ihan hyviä vinkkejä jatkoon, ja tämä vaan on melko yleinen tilanne tämän liikkeen kanssa, koska siinä on tiettyjä koulutuksellisia haasteita...
Sunnuntaipäiväin setti alkoi sillä että katsottiin Sadun kanssa jotain vapaavalintaista juttua. Tehtiin Ihmeen kanssa zetaa ja tunnaria. Zetassa teki nätin seuruun ja oikeat asennot hyvällä tekniikalla, eli ei käytetty enempää aikaa siihen. Kun mielentila vaan olisi oikea, niin tämä on oikeasti helppo liike... Tunnarissa tehtiin jokusia haasteita ja kerran mokasikin, mutta korjasi sitten ja muuten oli oikein hyvä.
Iltapäivän jälkimmäisessä setissä oli vielä "haastekehä", jossa toisella puolella tehtiin luoksetulo, tunnari ja zeta samalla kun toisella puolella tehtiin kaukot, kiertonouto ja ruutu. Luoksetulossa Ihme kääntyi stopin jälkeen aika voimakkaasti vinoon ennakoiden palkkaa. Mä olin tietysti tästä ihan innoissani, koska selkeästi kisanomaisessa tilanteessakin sillä oli vahvana käsitys siitä, että palkka voi tulla. ;) Tunnarin teki hyvin, samoin zetan. Toisessa kehässä kaikki muu meni ihan mallikkaasti mutta ruudun eteenlähetyksessä lähti vinoon vähän vasemmalle ja jouduin korjaamaan, ja ruudussa jäi ruudun eteen (kiertonoudon tolppa oli ruudun edessä). Olin kuitenkin tyytyväinen ettei mennyt ruutuun tai edes harkinnut, mutta sen verran jäi kuitenkin vaivaamaan, että ei päätynyt oikeaan paikkaankaan.
Palautteena leiristä juteltiin kouluttajien kanssa, että Ihmeen tekeminen näytti tosi hyvältä ja sen asenne oli aivan ihana. :) Se kyllä tuntui tosi kivalta, yritteliäältä ja iloiselta - tietysti, kun ei ollut pariin kuukauteen päässyt tekemään oikein kunnolla mitään. Nyt mun pitäisi kuulemma vain yrittää olla pilaamatta sitä ennen SM-kisoja. Helpommin sanottu kuin tehty...!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)