Toko SM 2017, sunnuntai

Kaikki kuvat: Anna Silvan

Sunnuntaipäivä alkoi ilmoittautumisella ja finaalin kilpailunumeroiden arvonnalla. Toivoin melko alkupään numeroa, kun tiesin, että Ihme on varmasti jo edellisestä päivästä vähän väsynyt, ettei tarvitsisi oman suorituksen kanssa odotella pitkälle iltapäivään. Pitäisi olla varovainen sen suhteen, mitä toivoo, sillä nappasin numeron kaksi. Ekoissa EV-luokan SM-kisoissamme Porissa kolme vuotta sitten arvoin reippaana ykkösnumeron finaaliin, joten nyt on sitten molemmat kärkipään arvokisanumerot kokeiltu. ;)

Paikallaolot olivat ekana. Niissä ei onneksi tänään mitään erikoista, istumisesta kympit ja makuusta 10/9,5. Sitten alettiinkin jo valmistautua ekaan kehään.

Finaalin tuomaroivat tänä vuonna Tuija Sere ja Jaana Tala. Aloitettiin luoksetulolla. Ihme lähti selkeästi vähän rauhallisemmalla vauhdilla, stoppiin reagoi hyvin mutta kääntyi vähän vinoon, makuussa passaili jonkin verran kuten eilenkin. Sellainen terävyys puuttui tekemisestä, mikä oli ihan arvattavissa, pisteitä 9/8. Jatkettiin tunnarilla. Tunnarin aloituspaikkaan siirryttäessä Ihme alkoi köhiä... Sillä on muutaman kerran mennyt luoksarin maahanmenossa kumirouhetta ilmeisesti henkeen, koska tekee sen aina suu auki. Oli kiva yrittää aloittaa liikettä, kun koira yrittää kakoa jotain - onneksi lopetti suht pian. Tunnarissa sattui oman kohdalle melkein heti, mutta ei ottanut vaan lähti tarkistelemaan, ja tarkasteli muissa "sakaroissa" olevia kapuloita tosi pitkään, kunnes lähti tulemaan takaisinpäin ja sitten vasta otti oman. 9/7,5.

Seuraavana oli ruutu, jossa eteenlähetyspaikka oli tosi lähellä kehänauhaa. Mietittiin lauantaina, tulisikohan finaaliin diagonaaliruutu, mutta selkeästi haastetta oli nyt haettu sijoittelulla, joka ei mahdollistanut minkäänlaista koiran "suuntaamista" eteenpäin omalla liikkeellä lähetyspaikkaan siirryttäessä. Tunnari oli lisäksi tehty juuri äsken samaan suuntaan mutta hieman lähetyspaikan vasemmalla puolella. Mua tämä ei kyllä huolettanut ennakkoon, koska Ihme ei yleensä jää voimakkaasti "kiinni" paikkoihin, joissa on tehty jotakin eri liikettä tai liikkeen osaa aikaisemmin kop kop). Ihme lähti tosi hyvin eteenpäin ja ihan reippaalla vauhdilla, pysähdys olisi voinut olla napakampi mutta olin supertyytyväinen kahteen suoraan, ennakoimattomaan eteenmenoon viikonlopun aikana! Ruutuun lähti vähän vasemmalta kaartaen, kuten suurin osa finaalin koirista - mietittiin, olisivatko tottuneet sisähallissa niin siihen, että ruutu on yleensä ahtaissa tiloissa treeniolosuhteissa jouduttu sijoittamaan jonnekin lähelle hallin seinää?

Ruutuun meni reippaasti ja ennakoimatta taakse asti, tämä hyvä. Kun pysäytin, Ihme liukastui, videolta näkyy kun oikea takajalka (eli se, minkä puolelta jouduttiin tässä keväällä operoimaan kepinpalasia ulos) lähti hetkellisesti alta. Sai palautettua tasapainon mutta ratkaisi tilanteen menemällä suoraan maahan. Tämä oli kallis virhe, koska ruutu oli muuten tosi hyvä, pisteitä tästä 7,5/6.

Viimeisenä liikkeenä ekassa setissä oli seuraaminen. Nyt olin päättänyt itse olla parempi kuin eilen. ;) Kesken hidastempoisen alun jostakin hallin kanttiininpuoleisen päädyn suunnasta alkoi kuulua jännää, ei edes kovin kovaa, kirskuvaa tai vinkuvaa ääntä, ja Ihme reagoi tähän tosi voimakkaasti jääden tuijottamaan ääntä ja se ihan kirjaimellisesti _jäi_ tuijottamaan äänen suuntaan ja oli muutaman sekunnin minusta metrin verran jäljessä. Aika jännä tunne, kun koira katoaa SM-finaalissa kesken seuraamisen...eikä hyvällä tavalla! Tuo aika tuntui ikuisuudelta kehässä, mutta videolta katsottuna kesti vain muutamia sekunteja, ja positiivista, että Ihme pystyi tuon jälkeen jatkamaan hommia ja teki ihan kivan seuruun tuon jälkeen. Peruutuksessa taisin olla jotain hämminkiä, mutta muuten oli suht ookoo, pisteitä 6/7,5 eli kalliit sekunnit nuokin, mutta aivan oikeutettu vähennys toki tällä tasolla.

Ekan kehän jälkeen oli vähän ristiriitaiset fiilikset. Ihme oli tehnyt juuri niin hyvin kuin se pystyi, liukastuminen ja tuo ääneen reagoiminen on molemmat asioita, jolle emme olisi mahtaneet mitään. Pisteitä noista kuitenkin meni sen verran, että tiesin, että kovin hyvään tulokseen ei olisi enää mahdollisuuksia. Tokaa kehää ennen Ihme nukkui tyytyväisenä häkissään, minä söin ja katselin hienoja suorituksia kehän laidalla. Oltiin siis jo vähän niin kuin puoliksi turisteina. ;) Vaikka mun ruokahaluun ei kyllä toistaiseksi ole mikään kisaaminen vaikuttanut, ruokaa on saatava ihan siitä riippumatta, onko itse vielä kehään menossa vai ei...

Toka kehä alkoi kiertonoudolla, asentona istuminen. Tämä oli kokonaisuutena hyvä, eli tämäkin liike onnistui molempina päivinä. Juuri sivulle kapulan kanssa pyörähtäessään Ihme joko korjasi kapulaa tai sitten teki päällään heilautuksen, joka on helppo tulkita korjaamiseksi (en videolta vielä onnistunut näkemään, korjasiko oikeasti, koska välillä tekee noita heilautuksia ilman että kapula liikkuu hampaissa yhtään). Irrotus oli myös tahmea eli näitä täytyy kisamaisessa treenata. 8,5/8,5.

Seuraavana oli zeta (s-i-m). Seisominen olisi saanut olla vähän napakampi, ja ekassa kulmassa taas jätätti vähän. Muut asennot ihan ok mutta seurasi ehkä vähän taaempana kuin normaalisti, oli varmaan vähän väsynyt. Mutta oikeat asennot ja ehjä kokonaisuus tämäkin molempina päivinä. 8,5/8. Jatkettiin kaukoilla (i-s-m-s-i-m). Ihme ravisti päätään vähän maahan mennessään ja jäi makaamaan pää vähän vinossa. Ekalla istu-käskyllä se nosti vaan pään maasta vähän hölmistyneen näköisenä, reppana... tokalla nousi sitten, ja teki loput vaihdot hyvin, säpäkämpi olisi voinut olla ja s-i-vaihdossa passasi oikeaa takajalkaa mutta ei siirtänyt juurikaan. Kaukoista 8/7 eli kaksoiskäskyä lukuun ottamatta ilmeisesti ihan kivat kaukot tuomarienkin mielestä... ;)

Viimeisenä liikkeenä oli ohjattu, arvottiin vasen. Merkki oli kiva, ja kapulalle ja takaisin hyvin, sivulletullessaan teki saman päänheilautuksen eli joko korjasi kapulaa tai harkitsi, nyt kuitenkin irrotti hyvin. 9/8.

Meidän pisteet riittivät juuri ja juuri ykköstulokseen, eli päivän saldona 259,75 pistettä, ja finaalin ja samalla kokonaiskilpailun 15. sija. Aika paljon siis tipahdettiin lauantain jälkeen. Tavallaan fiilis oli hyvän lauantaipäivän jälkeen vähän pettynyt, mutta en kyllä oikeasti voinut lopulta olla kuin tyytyväinen meidän viikonloppuun. Ihme tuntui molempina päivinä kehässä tosi kivalta, ja nuo sunnuntain mokat johtuivat joko asioista, joihin en olisi voinut vaikuttaa, tai sitten siitä, että Ihme vaan oli selvästi jälkimmäisenä kisapäivänä jo väsynyt, koska eihän sen fyysinen kunto vaan ole palautunut vielä lähellekään sitä mitä se on ollut. Tämän kevään jälkeen, ja näillä ihan olemattomilla treenimäärillä en todellakaan voi koiraa syyttää, vaan tiedän, että se ihan oikeasti teki parhaansa - ja se riittää. Neljät SM-kisat, kaikissa ykköstulos ja kolmesti finaalissa. On se vaan niin uskollinen kisakaveri, jonka kanssa on aina yhtä mukava mennä kehään. Toivottavasti saadaan kisata vielä monet kisat yhdessä!

Sunnuntaina jännitettiin oman suorituksen jälkeen vielä avoimessa ja voittajaluokassa kisanneiden joukkuekavereiden suorituksia sekä joukkuekisan tuloksia. Huippupisteitä tuli alemmissa luokissa vaikka millä mitalla, joten joukkuekisasta tuli ennätysmäisen tiukka, ja lopulta peräti viisi parasta joukkuetta mahtuivat vaivaisen 3,5 pisteen sisälle, kokonaispistemäärän ollessa kaikilla 800 ja risat. Meidän joukkue jäi viidennelle sijalle, 1,17 pisteen päähän SM-pronssista. Ei huonosti sekään! Toki oli myös hienoa jännätä, kuka sen suomenmestaruuden tänä vuonna viekään, ja katsoa kärkikoirien upeita suorituksia. Suomessa on kyllä paljon hienoja koirakoita. Onnittelut vielä mestareille ja muille huippusuorituksia tehneille!

Toko SM 2017, lauantai

Kaikki kuvat: Miia Toivonen

Olin ihan varma, että viimeisellä viikolla ennen SM-kisoja vielä tapahtuu jotain omituista, mikä estää meidän osallistumisen kilpailuun: Ihme astuu lasiin, kynsi katkeaa tai jotain muuta typerää. En yleensä ole mitenkään vainoharhainen, mutta nyt tuntui jo ihan liian hyvältä onnelta olla lähdössä näihin kisoihin tänäkin vuonna, joten oikeastaan uskoin, että ollaan mukana vasta kun seistiin jonottamassa eläinlääkärin tarkastukseen lauantaiaamuna kisapaikalla. Tarkastus - joka nyt oli tokon SM-kisoissa ekaa kertaa - meni ennakko-odotuksista poiketen ripeästi ja kaikki järjestelyt kisapaikalla olivat muutenkin erittän sujuvat koko viikonlopun.

Me kisattiin numerolla 417 eli kehään päästiin vajaan kahden tunnin odottelun jälkeen. Ihme tuntui kisapaikalla kivalta ja reippaalta. Sääkin onneksi suosi, aurinko paistoi mutta muuten oli viileähköä, ei siis tullut pelkäämäämme hellepäivää, joka olisi varmasti väsyttänyt koiria äkkiseltään, kun muuten oli ollut niin kylmää. Koiran liikuttaminen kisapaikalla olikin aika lailla viikonlopun tylsin osuus. Ojangossa on paljon käärmeitä ja niistä oli ennakkoon varoiteltu ihan kisajärjestäjänkin toimesta, joten hihnassa mentiin ja kierreltiin lähinnä hallin ja parkkipaikkojen ympäristöä ja tienvarsia. No, sujui se niinkin, mutta juoksuttaa ei kamalasti voinut - tosin en sitä hirveästi ennen kisaa nykyään tee muutenkaan, enkä juuri treenaakaan kisapaikalla. Ihmeelle tällainen valmistautuminen on tuntunut sujuvan hyvin.

Ekassa kehässä tuomarina oli Ralf Björklund ja kehä alkoi ruudulla. Eteenmeno oli reipas ja suora, ja myös ruutuun meno hyvä. Ruudussa oli jostain syystä vähän keskittymätön, olisi halunnut haistella, ei laskenut kuonoa maahan mutta pää pyöri ja katseli alaspäin. Tästä 9. Jatkettiin tunnarilla. Reipas meno kapuloille, ohitti oman kerran ja meinasi ohittaa toisenkin, mutta reagoi heti meinattuaan jatkaa ja toi reippaasti, 7,5. Viimeisenä liikkeenä kehässä zeta (m-s-i). Oikeat ja suorat ja ihan ok reippaat asennot, ekassa käännöksessä jätätti vähän, samoin mukaan lähti vähän tahmeasti ainakin seisomisesta, 8,5.

Toisessa kehässä tehtiin luoksetulo, kaukot ja ohjattu. Tuomarina oli Aino Juhantalo. Luoksarissa jätin koiran ihan vinoon, oma moka. Stoppia ei oikein videolta näy, mutta teki ihan hyvin etenkin ottaen huomioon tämänhetkisen tilanteen, jossa on tehnyt ehkä yhteensä viisi stoppia helmikuun jälkeen... Maahanmeno valui vähän mutta tämän kanssa sama juttu, tiesin että nämä nyt menevät juuri siten kun sattuvat menemään, asenne oli hyvä ja siitä tykkäsin. Luoksarista 8,5. Kaukoihin olin tosi tyytyväinen, ainoa miinus siitä että jätöissä saisi laittaa pään maahan paremmin ja nyt korjasikin päätä jätön jälkeen, mutta eipä näitäkään olla nyt tehty ollenkaan. Kaukot kokonaisuutena (i-s-i-m-s-m) teki todella hyvin, eka istuminen oli tosi hyvä ja mielestäni kumpikaan takatassu ei liikkunut yhtään. 9,5. Ohjattu oli myös tosi kiva, mutta irrotus kapulasta oli tosi tahmea, vaikka onneksi en ehtinyt antaa toista käskyä, veikkaan kuitenkin että ihan ansaittu pistevähennys tästä. 9.

Viimeisessä kehässä tuomarina oli Pirkko Bellaoui. Aloitettiin kiertonoudolla, jossa asentona oli maahanmeno. Tästä tuomarikin sanoi kehän jälkeen että oli tosi hieno. Päivän eka kymppi tästä. Nyt myös irrotti kapulasta ripeästi ja hyvin. ;) Viimeisenä oli seuraaminen. Olin itse ihan _todella_ huono, video ei ehkä ole julkaisukelpoista materiaalia... Tässä näkyi kaikkein pahiten se, että ei olla treenattu juuri ollenkaan, ja seuraamista olen liikkuroituna tehnyt muistaakseni kaksi kertaa maalis-toukokuun aikana. Ihme ei kuitenkaan ole ollut kropaltaan vielä täysin kunnossa enkä ole halunnut tehdä liikettä, joka vetäisi sen kroppaa jo heti toispuoleiseksi, kun voimaa ei vielä normaalisti ole, ja tämä oli ihan tietoinen valinta. Sivuaskeleet tehtiin 3 oikealle ja vasemmalle ja näitä vielä stressasin koko kaavion ajan, kun en niitä yleensäkään hirveästi treenaa enkä varsinkaan nyt ollut tehnyt... Tuntui, etten päässyt minkäänlaiseen rytmiin koko kaavion aikana ja oli kamalaa räpeltämistä, mutta ei kai siellä mitään tuomarin mielestä kovin kamalia virheitä tapahtunut ja onneksi Ihme sentään osaa seurata, joten tästä 9.

Kehästä toiseen oli siirrytty suoraan palkkaamatta siirtymäalueen kautta, juottaa sai välissä. Kun tulin viimeisestä kehästä, mulle jo huudeltiin, että siirrythän nopeasti paikkiskehään, siellä odotellaan, kun olin ryhmän viimeinen yksilöliikkeet tehnyt koirakko. Tässä tein ehkä vähän tyhmästi, kun tosi hätäisesti kuitenkin palkkasin Ihmeen ja juotin sitä vähän, ja sitten lähdin kohti kehää. Oikeasti ei olisi ollut mikään hirveä kiire, kun meidän jälkeen vielä yhtä koiraa etsiskeltiin, vaikka olikin lopulta ihan vieressä. Se kehäänmeno ei ollut ehkä mikään ihanteellinen, ja tuntuu, että Ihmekään ei ollut ihan keskittynyt hommiinsa enää. Olin ilmeisesti (taas!) jättänyt sen vinoon, ja kun tultiin piilosta, se istui noin 45 asteen kulmassa muihin nähden rivistössä ja tiiraili keskittyneesti parkkipaikalle päin... Olin ihan varma, että nollattiin istuminen, ja että sen on täytynyt liikkua paikaltaan, aika hirveä tunne tulla piilosta! Maahanmeno oli tooosi hidas ja tahmea sekin, meni yhdellä käskyllä sentään, vaikka kyttäsi tässäkin edelleen samaan suuntaan - on vaan (valitettavasti) oppinut katsomaan liikkurista, milloin meitä käskytetään ja keskittyy just sen ajan sitten ohjaajaan kun liikkuri on kohdalla... :D  Luokse tuli jo paremmin ja suht suoraan. Paikkisten pisteet vähän jännitti tämän takia, mutta istumisesta 10 ja makuusta 8,5. Huh!

Paikkiksista jäi vähän huonot fiilikset mutta nollasin sen nopeasti kun olin muuten niin tyytyväinen yksilöliikkeisiin. Tiesin, että Ihme ei niitä paremmin olisi tällä valmistautumisella ja tässä fyysisessä kunnossaan voinut tehdä, ja se oli pystynyt taas tekemään liikevirheettömän suorituksen SM-kisoissa. Ja se tuntui kivalta ja iloiselta ja yhteistyöhaluiselta koko suorituksen ajan, ja myös liikkeen alut ja välit olivat tosi hyvät. Pisteitä saimme kasaan 287, millä mentiin kärkeen siihenastisista suorituksista, kunnes vajaat kymmenen koirakkoa myöhemmin tulevat suomenmestarit Mika ja Kaitsu syrjäyttivät meidät tuloslistan kärkipäästä ihan oikeutetusti. ;) Hienoja suorituksia tuli loppupäivästä vielä paljon, enkä pitänyt finaalipaikkaakaan mitenkään itsestään selvänä, kun tulospalvelu mun puhelimessa ei oikein toiminut, joten hämmästys oli aika suuri, kun lopputuloksissa olimme karsintapäivän seitsemänsiä! Ihme on kyllä sellainen muru: nämä oli meidän neljännet SM-kisat EVL:ssa ja jo kolmatta kertaa se järkkäsi meille paikan SM-finaalista. Etenkin huomioiden tämän kevään tapahtumat, en olisi voinut olla tyytyväisempi, kun jo ihan pelkkä kisaamaan pääsy tuntui voitolta!

Lauantaipäivä oli hieno päivä muutenkin: meidän treeniporukan kolmesta kisaamaan asti päässeestä EVL-koirasta kaikki myös pääsivät finaaliin ja vielä peräkkäisiltä sijoilta. Myös TamSKin joukkuelaiset alokasluokassa tekivät upeita suorituksia. Oli kyllä hassua, kun joukkuekisa ei tänä vuonna ratkennutkaan vielä lauantaina. Palkintojenjaon jälkeen lähdettiin Anun ja Katin ja koirien kanssa vielä metsälenkille jonkun matkan päähän (paikkaan, jossa ei kuulemma ollut käärmeitä). Sen jälkeen oltiinkin aika kypsiä siirtymään kämpille ja lepäilemään seuraavaa päivää varten.