torstai 24. elokuuta 2017

Kesä, jota ei tullutkaan

Kesä oli ja meni. Tai säiden puolesta tuntuu, kuin odoteltaisiin vieläkin. Loma kesti vain kuukauden mutta päivitystauko näköjään kolme. No, sattuuhan sitä.

Tokon SM-kisojen jälkeen uskaltauduttiin varovaisesti aloittamaan agilityssä kisaaminen. Muutamissa kisoissa ehdin käydä ottamassa startin tai kaksi, melkoista hakemista oli, eikä yhteistä rytmiä vaan millään tuntunut löytyvän kolmen kuukauden tauon jälkeen. Ihme liikkui ja hyppäsi kuitenkin hyvin, eikä näyttänyt kisastarteista jumiutuvan, joten Lappeenrantaan lähdettiin.

Perjantaille olin ilmoittanut Ihmeen yhteen starttiin. Kun saavuttiin Lappeenrantaan, siellä todellakin oli kuuma! En tiedä, reagoiko Ihmekin lämpöön oudokseltaan, koska sillä lähti ihan sokka irti jo radan alussa ja se irtosi radan alussa itselleen erittäin epätyypillisesti kauempana olevaan putkeen, ja siitä HYL. Tavoite eli kisapaikan alustaan tutustuminen kuitenkin täyttyi. Lauantain joukkueradalla taisi tippua yksi rima ja loppumetreillä hyllytettiin mun ohjausvirheen takia. Onneksi meidän startatessa joukkueen kolmantena koirakkona mitään mahdollisuuksia nollatulokseen ei enää ollut, ja taisi sieltä sitten tulla joku toinen hyllykin vielä.

Sunnuntain yksilöhyppiksellä tehtiin niin hieno ja sujuva rata, kunnes ehkä noin viisi estettä ennen maalia "eksyin" valssatessani ja ohjasin Ihmeen oikean hypyn sijaan viereiselle esteelle. :D Varmaan kymmenkunta ihmistä tuli onnittelemaan mua radan jälkeen hienosta nollasta: rata jatkui niin sujuvasti että eivät olleet huomanneet, että se ei mennyt ihan niin kuin piti. Huvitti ja ehkä ihan vähän harmittikin oma töppäily, mutta onneksi vaan vähän. Ihme läähätti todella kovin radan jälkeen, ja oli jotenkin tosi väsyneen oloinen. Nyt saatiin lopettaa kisat hienoon rataan, päästiin ajoissa kotimatkalle ja ennen kaikkea mun ei tarvinnut kisata väsyneen koiran kanssa pitkän viikonlopun päätteeksi. Finaalikoirakoiden hienot suoritukset katsottiin Anun kanssa livestreamista Utin ABC:llä. ;)

Agilityn SM-kisojen jälkeen alkoi kesäloma. Olin jo päättänyt, että Ihme treenailee hyvin maltillisesti ja keskittyy lenkkeilyyn, lepäämiseen ja kunnon kohottamiseen. Uutena ohjelmistoon otettiin PK-tottistreenit, tähtäimessä jälkikoe syksyllä. Ihme on ollut tottistreeneistä ihan innoissaan, keuliikin vähän seuraamisessa...! Varmaan kivaa toko-koiralle tehdä jotain noin yksinkertaista, jossa tarkempi ja tunnollisempikin koira saa keskittyä niihin kuuluisiin suuriin linjoihin. ;)

Pakko selailla kalenteria, kun ei meinaa muistaa, mitä kesään onkaan mahtunut. Elli on treenaillut noseworkia satunnaisesti ja on nyt ilmoitettu viralliseen hajutestiin. En ole yhtään vakuuttunut, että se osaa olla syömättä niitä pahvilaatikoita, mutta näillä mennään. Koiratanssin HTM:ää AVO-luokassa se on käynyt Sallan kanssa tekemässä kaksissa kisoissa, joista jälkimmäisessä Ellin suu vihdoin pysyi kiinni, ja menolippu voittajaluokkaan irtosi voiton kera. :) Nyt pitäisi treenailla lisää positioita, mutta katsotaan tuo nosen hajutesti nyt ensin... Yksissä rally-tokokisoissakin käytiin nollakoirakkona. Elli oli taas alkuradasta vähän vaisu mutta sitten teki tosi hienosti loput. Käytösruudussa ei yllättäen taaskaan pysynyt seisomassa vaadittua aikaa, eli siitä olisi tullut reilu pistevähennys. Edelleen tuntuu siltä, että ei taideta rallyssa enää kisata, koiratanssissa osaa jotenkin paljon paremmin seurata käsimerkkejä, kun kuulo on mun mielestä heikentynyt aika nopeasti.

SAGIn mittauksessa Ylöjärvelläkin käytiin. Ihme oli selkeä maksi (51-52 cm) eli jatkaa nykyisessä luokassaan, kuten tiesinkin. Elli mitattiin huvin vuoksi: ensin pikkuminiksi, mutta neljällä seuraavalla mittauksella ihan tavalliseksi miniksi. Eipä tarvitse jossitella, että olisiko saanut hyppiä pikkuesteitä jos olisi vähän nuorempi!

Lomalla ehdin kuunteluoppilaaksi pariin kivaan toko/tottispäivään: Christan koulutukseen Paimiossa sekä Anna Dyachekin pentupäivään Riihimäelle. Pitäisi ehtiä enemmän käymään koulutuksissa vain katsomassa ja kuuntelemassa, kun ei huomio mene niin suurelta osin omaan koiraan.

Tending-leirikin oli perinteisesti kesäohjelmistossa. Siellä olin ilmoittautunut vain yhteen agility- ja yhteen jälkitreeniin ja muuten oli tarkoitus vain kuunnella ja katsella toisten treenejä. Johonkin se aika vaan hupsahti, kun tuntuu, että en sitä kuitenkaan ihan kamalasti ehtinyt tehdä. Lisäksi treenailtiin omatoimisemmin tottista ja hyppytekniikkaa metrisen esteen kanssa. Kivaa oli taas kuten aina!

Heinäkuun lopulla kokeiltiin taas agilityn kisaamista. Nyt Ihme tuntui palautuvan kisoista ja treeneistä normaalisti, joten ilmeisesti lepo on tehnyt tehtävänsä. Neljät kisat on takana ja neljä SM-nollaa on kasassa, eli eiköhän se tästä taas. Nyt tulee taukoa kisaamisesta piirinmestaruuskisoihin asti, kun viikonloput menevät leireillessä ja kouluttaessa, joten keskitytään hetkeksi muihin lajeihin. Tokosta ollaan lomailtu käytännössä koko kesä. Pieniä juttuja on toki tehty, mutta mitään kokonaisuuksia ei, mutta luulen, että tämä on tehnyt vaan hyvää. Vähän olisi työsarkaa ennen Renkaan syysleiriä, ja sitten on se jälkikoekin...

Reipasta syksyn alkua siis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti