Eipä poistettu dreeniä vielä leikkausta seuranneena perjantainakaan, kun operaatiosta oli kulunut viikko. Eläinlääkärin kanssa tuumailtiin asiaa hetki, mutta tultiin siihen tulokseen, että pidetään mieluummin vielä maanantaihin, ettei saada aikaiseksi viikonlopulle mitään ongelmia ja niistä seuraavaa päivystysreissua aikaiseksi. Kudosnestettä tuli edelleen sen verran, vaikka se olikin jo aika lailla kirkasta. Oli kyllä sellainen olo, että me ei päästä tuosta letkunpätkästä ikinä eroon...
Viikonloppu kului laiskotellessa ja viimeisen edustusjoukkueen valintakoerupeaman tuloksia netistä seuraillessa. Ja maanantaina se sitten vihdoin kolmannella yrittämällä tapahtui, eli dreenistä luovuttiin, samoin tikeistä. Jipii! Eihän se ehtinytkään olla kuin kymmenen päivää... jonkin sortin ennätys varmaan sekin. Haavan alue ilmeisesti vähän ärtyi tuosta dreenin poistosta tai sitten turvotti vain sen verran, että vaikutti olevan himpun verran kipeä seuraavat pari päivää. Kipulääkettähän Ihme on toki saanut koko ajan. Dreenin reikä oli tarkoitus vielä pitää suihkuttelemalla auki pari päivää.
Keskiviikkona reissattiin Piiralle Halikkoon. Takapäätä ei oikeastaan uskallettu käsitellä ollenkaan koska dreenin reikä oli auki vieläkin ja operaatiosta muutenkin vasta kovin vähän aikaa. Etupää pystyttiin kuitenkin jo käsittelemään koska se ihan alkuperäinen vamma-alue eli vasen kainalohan on ainakin ulkoisesti ihan täydellisesti parantunut.
Ihme oli kuulemma rangastaan todella jäykkä, mikä nyt ei ollut yllätys tuollaisen koettelemuksen jälkeen. Kuulemma "normaalit tokojumit potenssiin kaksi" - eli jokainen päätelkööt itse... Stressi ja kipu oli jättäneet jälkensä, mutta aika hyvin saatiin jo selkään liikettä. Ja suora tuo näytti takaakin olevan, eli mitään pahempia lukkoja ei ole näyttänyt saavan aikaiseksi itseään kepakosta irti rimpuillessaan. Ihme kyllä näytti nauttivan hoidosta todella paljon ja on liikkunut sen jälkeen selvästi vapautuneemmin.
Seuraava päivä meni täysin huilatessa ja viikonlopuksi matkattiin kavereiden luo Mikkeliin. En voinut vastustaa kiusausta, vaan annoin Ihmeen juosta pihalla muutaman ihan kunnon spurtin itsekseen. Näytti nauttivan siitä että pääsi melkein kuukauden tauon jälkeen oikomaan kinttujaan. Vapaanahan tuo on toipilaanakin lenkkeillyt oikeastaan koko ajan, mutta käskyn alla ja ravilla. Eläinlääkärin kanssa oli ollut puhetta, että kun tikkien poistosta on kulunut vajaa viikko, ei enää tarvitse pelätä haavan repeämistä vaan sitten voi hiljalleen hyvin pienessä määrin alkaa lisätä normaalimpia liikelaajuuksia mukaan. Mitään kamalaa ei tuosta juoksentelusta onneksi näyttänyt seuraavan.
Maanantaina tuli kuluneeksi tasan kuukausi onnettomuudesta ja uskaltauduttiin ekaa kertaa treeneihinkin. Ihme sai juosta lelun kanssa muutaman kierroksen ympäri kenttää, tehdä pari tunnaria ja vähän kapulan pitoa sekä yhden lyhyen eteenmenon namikorokkeelle. Se näytti kyllä niin onnelliselta! Tunnaritkin oli tosi hienoja. Kaikki meidän treenit kestivät siis yhteensä alle viisi minuuttia ja niitä tehtiin kolmessa lyhyessä pätkässä, eli todella varovaisesti on pakko aloittaa, mutta mä luulen että tämä oli tärkeää meidän molempien mielenterveydelle. ;)
Kotona olen yrittänyt nyt päivittäin laseroida leikattua aluetta ainakin kertaalleen. Hierontaa on myös vähän tehty, toki tuota leikattua jalkaa erittäin varoen. Fyssari on ensi viikolla ja sitten katsellaan suunnitelmia jatkoa varten. Koko huhtikuuhan meillä minimissään menee aivan vain peruskunnon kohottamiseen eikä mitään oikeaa treeniä päästä tekemään vielä pitkään aikaan. Vaikka Ihme ei täysin ilman liikuntaa ole ollut missään vaiheessa lukuunottamatta muutamia yksittäisiä päiviä, niin siltä on kadonnut lihasmassaa aivan hurjasti. Kadonneita lihaksia pitäisi alkaa metsästää tietysti ihan perus lenkkeilyllä ja alkuun uimalla ja myöhemmin ehkä myös vesikävelyllä. Onhan tässä työsarkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti