Toko SM 2017, lauantai

Kaikki kuvat: Miia Toivonen

Olin ihan varma, että viimeisellä viikolla ennen SM-kisoja vielä tapahtuu jotain omituista, mikä estää meidän osallistumisen kilpailuun: Ihme astuu lasiin, kynsi katkeaa tai jotain muuta typerää. En yleensä ole mitenkään vainoharhainen, mutta nyt tuntui jo ihan liian hyvältä onnelta olla lähdössä näihin kisoihin tänäkin vuonna, joten oikeastaan uskoin, että ollaan mukana vasta kun seistiin jonottamassa eläinlääkärin tarkastukseen lauantaiaamuna kisapaikalla. Tarkastus - joka nyt oli tokon SM-kisoissa ekaa kertaa - meni ennakko-odotuksista poiketen ripeästi ja kaikki järjestelyt kisapaikalla olivat muutenkin erittän sujuvat koko viikonlopun.

Me kisattiin numerolla 417 eli kehään päästiin vajaan kahden tunnin odottelun jälkeen. Ihme tuntui kisapaikalla kivalta ja reippaalta. Sääkin onneksi suosi, aurinko paistoi mutta muuten oli viileähköä, ei siis tullut pelkäämäämme hellepäivää, joka olisi varmasti väsyttänyt koiria äkkiseltään, kun muuten oli ollut niin kylmää. Koiran liikuttaminen kisapaikalla olikin aika lailla viikonlopun tylsin osuus. Ojangossa on paljon käärmeitä ja niistä oli ennakkoon varoiteltu ihan kisajärjestäjänkin toimesta, joten hihnassa mentiin ja kierreltiin lähinnä hallin ja parkkipaikkojen ympäristöä ja tienvarsia. No, sujui se niinkin, mutta juoksuttaa ei kamalasti voinut - tosin en sitä hirveästi ennen kisaa nykyään tee muutenkaan, enkä juuri treenaakaan kisapaikalla. Ihmeelle tällainen valmistautuminen on tuntunut sujuvan hyvin.

Ekassa kehässä tuomarina oli Ralf Björklund ja kehä alkoi ruudulla. Eteenmeno oli reipas ja suora, ja myös ruutuun meno hyvä. Ruudussa oli jostain syystä vähän keskittymätön, olisi halunnut haistella, ei laskenut kuonoa maahan mutta pää pyöri ja katseli alaspäin. Tästä 9. Jatkettiin tunnarilla. Reipas meno kapuloille, ohitti oman kerran ja meinasi ohittaa toisenkin, mutta reagoi heti meinattuaan jatkaa ja toi reippaasti, 7,5. Viimeisenä liikkeenä kehässä zeta (m-s-i). Oikeat ja suorat ja ihan ok reippaat asennot, ekassa käännöksessä jätätti vähän, samoin mukaan lähti vähän tahmeasti ainakin seisomisesta, 8,5.

Toisessa kehässä tehtiin luoksetulo, kaukot ja ohjattu. Tuomarina oli Aino Juhantalo. Luoksarissa jätin koiran ihan vinoon, oma moka. Stoppia ei oikein videolta näy, mutta teki ihan hyvin etenkin ottaen huomioon tämänhetkisen tilanteen, jossa on tehnyt ehkä yhteensä viisi stoppia helmikuun jälkeen... Maahanmeno valui vähän mutta tämän kanssa sama juttu, tiesin että nämä nyt menevät juuri siten kun sattuvat menemään, asenne oli hyvä ja siitä tykkäsin. Luoksarista 8,5. Kaukoihin olin tosi tyytyväinen, ainoa miinus siitä että jätöissä saisi laittaa pään maahan paremmin ja nyt korjasikin päätä jätön jälkeen, mutta eipä näitäkään olla nyt tehty ollenkaan. Kaukot kokonaisuutena (i-s-i-m-s-m) teki todella hyvin, eka istuminen oli tosi hyvä ja mielestäni kumpikaan takatassu ei liikkunut yhtään. 9,5. Ohjattu oli myös tosi kiva, mutta irrotus kapulasta oli tosi tahmea, vaikka onneksi en ehtinyt antaa toista käskyä, veikkaan kuitenkin että ihan ansaittu pistevähennys tästä. 9.

Viimeisessä kehässä tuomarina oli Pirkko Bellaoui. Aloitettiin kiertonoudolla, jossa asentona oli maahanmeno. Tästä tuomarikin sanoi kehän jälkeen että oli tosi hieno. Päivän eka kymppi tästä. Nyt myös irrotti kapulasta ripeästi ja hyvin. ;) Viimeisenä oli seuraaminen. Olin itse ihan _todella_ huono, video ei ehkä ole julkaisukelpoista materiaalia... Tässä näkyi kaikkein pahiten se, että ei olla treenattu juuri ollenkaan, ja seuraamista olen liikkuroituna tehnyt muistaakseni kaksi kertaa maalis-toukokuun aikana. Ihme ei kuitenkaan ole ollut kropaltaan vielä täysin kunnossa enkä ole halunnut tehdä liikettä, joka vetäisi sen kroppaa jo heti toispuoleiseksi, kun voimaa ei vielä normaalisti ole, ja tämä oli ihan tietoinen valinta. Sivuaskeleet tehtiin 3 oikealle ja vasemmalle ja näitä vielä stressasin koko kaavion ajan, kun en niitä yleensäkään hirveästi treenaa enkä varsinkaan nyt ollut tehnyt... Tuntui, etten päässyt minkäänlaiseen rytmiin koko kaavion aikana ja oli kamalaa räpeltämistä, mutta ei kai siellä mitään tuomarin mielestä kovin kamalia virheitä tapahtunut ja onneksi Ihme sentään osaa seurata, joten tästä 9.

Kehästä toiseen oli siirrytty suoraan palkkaamatta siirtymäalueen kautta, juottaa sai välissä. Kun tulin viimeisestä kehästä, mulle jo huudeltiin, että siirrythän nopeasti paikkiskehään, siellä odotellaan, kun olin ryhmän viimeinen yksilöliikkeet tehnyt koirakko. Tässä tein ehkä vähän tyhmästi, kun tosi hätäisesti kuitenkin palkkasin Ihmeen ja juotin sitä vähän, ja sitten lähdin kohti kehää. Oikeasti ei olisi ollut mikään hirveä kiire, kun meidän jälkeen vielä yhtä koiraa etsiskeltiin, vaikka olikin lopulta ihan vieressä. Se kehäänmeno ei ollut ehkä mikään ihanteellinen, ja tuntuu, että Ihmekään ei ollut ihan keskittynyt hommiinsa enää. Olin ilmeisesti (taas!) jättänyt sen vinoon, ja kun tultiin piilosta, se istui noin 45 asteen kulmassa muihin nähden rivistössä ja tiiraili keskittyneesti parkkipaikalle päin... Olin ihan varma, että nollattiin istuminen, ja että sen on täytynyt liikkua paikaltaan, aika hirveä tunne tulla piilosta! Maahanmeno oli tooosi hidas ja tahmea sekin, meni yhdellä käskyllä sentään, vaikka kyttäsi tässäkin edelleen samaan suuntaan - on vaan (valitettavasti) oppinut katsomaan liikkurista, milloin meitä käskytetään ja keskittyy just sen ajan sitten ohjaajaan kun liikkuri on kohdalla... :D  Luokse tuli jo paremmin ja suht suoraan. Paikkisten pisteet vähän jännitti tämän takia, mutta istumisesta 10 ja makuusta 8,5. Huh!

Paikkiksista jäi vähän huonot fiilikset mutta nollasin sen nopeasti kun olin muuten niin tyytyväinen yksilöliikkeisiin. Tiesin, että Ihme ei niitä paremmin olisi tällä valmistautumisella ja tässä fyysisessä kunnossaan voinut tehdä, ja se oli pystynyt taas tekemään liikevirheettömän suorituksen SM-kisoissa. Ja se tuntui kivalta ja iloiselta ja yhteistyöhaluiselta koko suorituksen ajan, ja myös liikkeen alut ja välit olivat tosi hyvät. Pisteitä saimme kasaan 287, millä mentiin kärkeen siihenastisista suorituksista, kunnes vajaat kymmenen koirakkoa myöhemmin tulevat suomenmestarit Mika ja Kaitsu syrjäyttivät meidät tuloslistan kärkipäästä ihan oikeutetusti. ;) Hienoja suorituksia tuli loppupäivästä vielä paljon, enkä pitänyt finaalipaikkaakaan mitenkään itsestään selvänä, kun tulospalvelu mun puhelimessa ei oikein toiminut, joten hämmästys oli aika suuri, kun lopputuloksissa olimme karsintapäivän seitsemänsiä! Ihme on kyllä sellainen muru: nämä oli meidän neljännet SM-kisat EVL:ssa ja jo kolmatta kertaa se järkkäsi meille paikan SM-finaalista. Etenkin huomioiden tämän kevään tapahtumat, en olisi voinut olla tyytyväisempi, kun jo ihan pelkkä kisaamaan pääsy tuntui voitolta!

Lauantaipäivä oli hieno päivä muutenkin: meidän treeniporukan kolmesta kisaamaan asti päässeestä EVL-koirasta kaikki myös pääsivät finaaliin ja vielä peräkkäisiltä sijoilta. Myös TamSKin joukkuelaiset alokasluokassa tekivät upeita suorituksia. Oli kyllä hassua, kun joukkuekisa ei tänä vuonna ratkennutkaan vielä lauantaina. Palkintojenjaon jälkeen lähdettiin Anun ja Katin ja koirien kanssa vielä metsälenkille jonkun matkan päähän (paikkaan, jossa ei kuulemma ollut käärmeitä). Sen jälkeen oltiinkin aika kypsiä siirtymään kämpille ja lepäilemään seuraavaa päivää varten.